FiCom ry:n vierasblogissa julkaistu blogi 28.4.2015

jp weckstrom 220

Digitan toimitusjohtaja Juha-Pekka Weckström

Toimittaja Pullisen löytämän kuplan sisällä ei kuitenkaan pyöri pelkästään poliittisia ajatuksia. Sieltä löytyy nimittäin laajemminkin olettamus ihmisten maailmankuvasta ja samalla vankka käsitys suomalaisten jokapäiväisestä arjesta. Ja kyllä, mukaan lukien käsitys siitä, miten mediaa nykyään kulutetaan. Kuplan sisällä nimittäin ”kukaan ei enää katsele televisiota”, ”kaikki katsellaan Netflixistä” ja ”TV kuolee ihan kohta”.

Ja sitten kun TV-katselun vuosittaiset ”vaalitulokset” julkaistaan Finnpanelin toimesta, herääkin hämmästys. Ihmetellään, että miljoonayleisöjä kerääviä ohjelmia on enemmän kuin koskaan suomalaisen TV:n historiassa, perinteistä TV:tä katsellaan enemmän koskaan ennen ja suosituimpia netti-TV-palveluita ovatkin suomalaisten TV-yhtiöiden palvelut – joista katsellaan pääasiassa niitä samoja ohjelmia, joita ei ehditty katsella varsinaisena esitysaikana. On kuitenkin oleellista huomata, että edellä mainitun kuplan arki on täyttä totta.

Mistä tässä on kysymys? Ei välttämättä niinkään eroista perusarvoissa vaan polarisaatiosta median käytössä: Toisaalta median käyttäjillä on yhä kasvava yksilöllisen sisällönkäytön tarve ja samaan aikaan jatkuvasti kasvava tarve yhä voimakkaammille ihmisiä yhteen kokoaville ilmiöille. Toisaalta halutaan käyttää mediaa juuri silloin ja siten kuin itsestä tuntuu, toisaalta kaivataan voimakkaita mediamassasta selvästi esiin nousevia, puhuttelevia ilmiöitä. Tämä trendi nousi esille myös Nelonen Median huhtikuussa järjestämässä TV-mainonnan tulevaisuus –seminaarissa: TV-mainonta on edelleen todistetun tehokasta – selvästi verkkomainontaa tehokkaampaa – mutta erottuakseen ja herättääkseen kiinnostuksen on mainonnassakin pystyttävä rakentamaan yhä vahvempia tarinoita ja tehtävä niistä jopa ilmiöitä TV-maailman ulkopuolelle.

Entä mitä tämä kaikki tarkoittaa suomalaisille TV-sisältöjä välittäville verkkoyhtiöille? Jatkuvasti kasvavia ja toisistaan erkanevia vaatimuksia: toisaalta pitää pystyä palvelemaan käyttäjiä yksilöllisesti – ja toisaalta valtavia massoja. Palveluiden pitää olla nopeasti kehittyviä – mutta tietyissä tapauksissa äärimmäisen luotettavia ja varmoja. Tämä kehitys tulisi muistaa ja ottaa huomioon myös poliittisten päättäjien keskuudessa: Suomi ei tulevaisuudessakaan pärjää pelkästään kuplan tarpeita palvelevilla laajakaistaverkoilla vaan myös miljoonayleisöjä ja suuria kokemuksia välittäviä verkkoja tarvitaan. Tulevaisuudessa yhä voimakkaammin.

Lue alkuperäinen blogiteksti: https://ficomblogi.wordpress.com/